Miksi kierrätys ei kannata

Jätteiden lajittelu ja kierrätys on nykypäivää Suomessa. Viimeisimpänä on aloitettu muovin kierrätys, joka on saanut kansalta positiivisen vastaanoton. Vuonna 2018 tosin kohistiin siitä, kuinka muovin kierrätys ei ole kannattavaa eikä edes järkevää toimintaa. Tosin kaikkeen kierrätykseen on aluksi suhtauduttu epäilevästi, koska aina on huhuttu kierrätysjätteen epämääräisestä käsittelystä. Vuoden 2018 kuhina sai alkunsa dosentti Mikko Paunion kirjoituksesta, jossa hän kritisoi muovijätteen viemistä Kiinaan. Väitteen mukaan sinne viety jäte päätyy suoraan mereen. Totta toinen puoli, Kiina vastaanotti vuosia muovijätettä Euroopasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista, mutta laittoi stopin bisnekselle vuoden 2018 alussa. Sillä bisnestähän kierrätyksellä tehdään. Kiinaan ja nyt muihin kaukoidän maihin päätyneet länsimaisen elintason jämät saattavat hyvinkin päätyä maailman meriin. On todistettavasti dokumentoitu, että joista meriin huuhtoutuvat jätevuoret ovat suurimpia juuri sillä puolen maailmaa. Kierrätys ei vain yksinkertaisesti kannata, varsinkin jos se tarkoittaa jätteen matkustamista maihin, joihin itsellä ei usein ole varaa edes lentää. Suomi tosin huolehtii pääsääntöisesti itse omista jätteistään, mutta silti varsinkin muovin kierrätystä on kritisoitu. Jotta muovia pystyttäisiin jatkokäsittelemään kierrätyslaitoksissa, tulisi sen olla kaikista ruoka- ym jäämistä puhdasta. On sanottu, että pakkausmuovin peseminen kuluttaa enemmän energiaa kuin sen laittaminen sekajätteeseen. Kierrätys ei poista jäteongelmaa, vaan on kehiteltävä uusia keinoja tulevaisuutta silmälläpitäen.

Haitallisen jätteen vähentäminen

Yhdeksi potentiaaliseksi ratkaisuksi kasvavien jätevuorien vähentämiseksi on ehdotettu kierrätettävän jätteen hylkäämistä kokonaan. Muovijätteestä suuri osa tulee pakkausmateriaaleista. Erilaisia biohajoavia vaihtoehtoja on jo olemassa, mutta niiden hinta on vielä suhteellisen korkea perinteiseen muoviin verrattuna.Kuluttajien käyttäytymisen muuttuminen on kenties ainoa kestävä vaihtoehto jätteen hallinnassa. Voidaan ajatella, että samalla tavalla kuin kasvispainotteinen ruokavalio on lisännyt suosiotaan ja sen kuluttajille suunnattuja tuotteita alettu myös kehittelemään ja tarjontaa lisäämään, kenties vähemmän tai ei ollenkaan pakkausmuovia sisältävät tuotteet yleistyisivät, jos kuluttajat niin haluaisivat. Trendinä maailmalla onkin nyt kierrätyksen rinnalle tullut nollahukka liike, joka tähtää kotitalouden mahdollisimman pieneen jätemäärään. Toki sen rinnalla vielä kierrätetään, mutta siinä kuluttaja yrittää ostovalinnoillaan minimoida jätteen määrän esimerkiksi suosimalla irtomyynnissä olevia tuotteita valmispakattujen sijaan. Kaikista meistä ei ole oman deodorantin valmistukseen tai kantamaan kangaspusseja perunoita varten kauppaan, mutta jokainen voi tehdä omilla pienillä valinnoillaan ekotekoja. Suomeksi nollahukalle on brandatty viiden K:n kampanja: kieltäydy, käytä uudelleen, karsi tavaraa, kierrätä ja kompostoi. Siitä löytyy valinnanvaraan hieman vähemmän fanaattisillekin.

Turhan jätteen kieltäminen lailla

Koska kierrätys ei pelasta maailmaa roskavuorilta, ja nollahukka liike on vasta aloittelemassa, ainoa realistinen vaihtoehto on, että lailla aletaan säätelemään jätteiden määrää. Muovi on varsinkin pakkausmateriaaleista pahin, ja sen rinnalle on jo nyt olemassa vaihtoehtoja. Vuonna 2018 Iso Britannia kielsi lailla mikromuoveja sisältävät tuotteet, sekä laittoi muovipussit maksullisiksi. Muovipussimaksun jälkeen niiden käyttö on romahtanut, koska tiedostavat kuluttajat ottavat mieluummin mukaansa oman kauppakassin. Vähän niinkuin isoäiti tuppasi tehdä. Seuraavaksi vuorossa on pumpulipuikkojen, pillien ja sekoitintikkujen kielto. Valtiot pystyvät myös muilla kuin suorilla kielloilla ohjaamaan kuluttajien käytöstä. Jos biohajoava pakkausmateriaali saisi verohelpotuksia, varmaan tuottajatkin innostuisivat ekologisemmista ratkaisuista. Tällä hetkellä niiden hinta verrattuna perinteiseen muoviin on kuitenkin merkittävä tekijä. Eli kierrätyksellä me emme pelasta maailmaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi turhaa. Suomellakin on vielä paljon parantamisen varaa, vuonna 2018 vain noin 15 prosenttia kotitalouksien jätteestä päätyi kierrätykseen. Pitkäkestoisempi ratkaisu on kuitenkin jätteen määrän vähentäminen kokonaisuudessaan. Ehkä sen take away kahvin voisi seuraavalla kerralla pyytää omaan kuppiin.

Turhan jätteen kieltäminen lailla