Miten kierrätys on saanut alkunsa

Tänä päivänä kierrätys on hyvin ajankohtainen teema ja kiinnostaa aina vain suurempia joukkoja.

Pikkuhiljaa ollaan heräämässä siihen, että maapallon hyvinvointi on suuresti riippuvainen ihmisen toimista. Jatkamalla suuntaan, johon olemme menneet vuosikymmeniä, voimme saada aikaan ennennäkemättömiä vahinkoja luonnolle ja ihmiskunnalle. Suurien muutosten saavuttamiseksi on otettava huomioon lukuisia kestävää kehitystä tukevia tekijöitä. Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä merkittävästi, luonnonvarojen liikakulutus on pysäytettävä, ja luonnon sekä merien saastuttaminen lopetettava. Halpatyövoiman käyttöä on kontrolloitava paremmin heikompiasemaisten hyväksikäytön estämiseksi. Yksi tärkeä toimi, joka tukee jokaisen edellämainitun osa-alueen edistämistä, on kierrätys. Mitä enemmän voimme hyötykäyttää teollisuuden ja kotitalouksien jätteitä ja ylijäämiä, sitä vähemmän raaka-aineita on luonnosta hankittava ja työstettävä. Tämä säästää niin luonnonvaroja, luonnon puhtautta kuin teollisuuden käyttöön tarvittavaa energiaakin.

Kierrätyksen ensiaskeleet 40-luvulla

Suomessa kierrätyksen ensimmäiset muodot nähtiin jo 1940-luvulla. Sodan jälkeisinä vuosina Suomen teollisuus kärsi valtavasta raaka-ainepulasta. Tämä pakotti teollisuuden miettimään vaihtoehtoisia keinoja, ja organisoitunut kierrätys sai alkunsa. Vuonna 1943 metsäyhtiöiden toimesta perustettiin ensimmäinen virallinen paperinkeräysorganisaatio, Jätekeskus. Kotitaloudet ja nuoriso innostettiin keräämään ja toimittaman keräyspaperia Jätekeskuksen pisteille käyttämällä houkuttimena pientä korvausta tai tuotekuponkeja. Kupongeilla saatiin hankittua esimerkiksi makeisia, kelloja tai pöytähopeita. Myös laitokset innostuivat keräykseen, ja usean koulun piirtoheittimet ja videonauhurit hankittiinkin paperikeräyskupongeilla. Edelleen 1950-luvulla kierrätys oli enemmänkin taloudellisen tilanteen sanelema pakko, eikä ympäristöasioille juurikaan annettu painoarvoa. Näinä vuosina tehtiin kuitenkin tärkeää yhteiskunnallista pohjatyötä. Raaka-ainepula jatkui ja talous oli saatava nousuun. Niinpä teollisuus erilaisten järjestöjen, lehdistön ja koulujen kanssa kannustivat kansalaisia kierrätyspisteille. 50-luvulla aloitettiin myös lasipullojen kierrätys. Käytetyt pullot pestiin ja otettiin uudelleen käyttöön. Yksi pullo kiersi kierroksen keskimäärin 33 kertaa ennen kuin se murskattiin ja lasimassa käytettiin muihin tarpeisiin.

Ekologinen aalto nostaa päätään

Kun 1960-luku alkoi kääntymään seuraavan vuosikymmenen puolelle, jätteiden uudellenkäyttöä ja luonnonresurssien kulutusta alettiin pohtia myös uudelta, ympäristöasiat huomioonottavalta näkökannalta – taloudellisuus ei ollut enää ainoa houkutin. Kyseessä oli kuitenkin vielä marginaalinen ilmiö. Vain pieni joukko ympäristötietoisia nuoria toivat ideologiaa keskusteluihin. 1970-luvulla öljykriisien aikaansaannoksena suuri yleisö alkoi kiinnostumaan enemmän luonnonvarojen tuhlaamisesta. Muovi yhdistettiin öljyn liikakulutukseen, ja sen käyttöä alettiin kyseenalaistaa. 1980-luvun alkaessa tietoisuus oli lisääntynyt ja yksittäisen henkilön vastuuta valinnoissa alettiin korostaa. Kierrätyspisteitä perustettiin lisää tehden näin kierrätyksen kotitalouksille helpommaksi. Kirpputorien suosio kasvoi, ja otettiin käyttöön uudelleen täytettävät juomapullot. Varsinainen ekologisen ideologian läpimurto tapahtui kuitenkin 90-luvulla. Ympäristöasiat muuttuivat keskeiseksi teemaksi myös politiikassa. Näin keskustelu sai uusia tasoja, kun media, julkishallinto, teollisuus ja kansa puhuivat vihdoin samasta aiheesta. Lainsäädäntö otettiin avuksi organisoidun kierrätyksen tehostamiseksi. Suomen palautuspakkaus Oy, voittoa tavoittelematon, kierrätykseen keskittyvä yhtiö, aloitti vuonna 1996 alumiinitölkkien kierrätyksen. Palautetut tölkit päätyvät sulatukseen, ja materiaalista luodaan uusia tölkkejä. Sama materiaali voi kiertää systeemissä tavattoman pitkiä aikoja, sillä alumiini ei kulu tai hajoa uudelleenkäsittelyssä. 2000-luvulla PET-muovipullot saivat oman kierrätysjärjestelmänsä. Pullon rahaksi vaihtava palautusautomaatti osoittautui todella toimivaksi ratkaisuksi – vuonna 2013 jo 93% myydyistä muovipulloista päätyivät kierrätykseen. Palautusautomaateilta pullot lähtevät rouhittavaksi, ja aikaansaadusta massasta voidaan luoda uusia lopputuotteita. Vuonna 2011 lasipullot pääsivät osaksi samaa palautusjärjestelmää. Sitä ennen lasipullojen keräämisestä ja kierrätyksestä oli vastannut Alko.  Vain 60 vuoden aikana asenteissa ja käytössä olevissa teknologioissa on tultu valtavia harppauksia eteenpäin. Nykyään vihreä aalto ja ekologinen ajattelutapa on juurtumassa osaksi arkeamme. On tärkeää pitää kehityksen suunta oikeana, ja muistaa, että jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. 

Ekologinen aalto nostaa päätään