Paperin ja pahvin kierrätys

Keräyspaperista valmistetaan Suomessa esimerkiksi sanomalehtipaperia sekä WC- ja talouspaperia. Paperinkeräykselle on järjestetty jätteen lajittelupisteissä omat astiansa. Paperinkeräykseen kelpaa melkein kaikki postiluukusta kotiin tuotava materiaali, niin sanoma- ja aikakauslehdet kuin mainosposti ja kirjekuoretkin. Myös pehmeäkantiset kirjat soveltuvat paperinkerätykseen, kuten myös kopiopaperi niin värillisenä kuin valkoisenakin.

Kaikki paperit eivät kuitenkaan sovellu paperinkeräykseen. Keräykseen ei tule laittaa märkää tai likaista paperia, pehmopaperia, alumiinipaperia, ruskeita paperikasseja tai aaltopahvia, kartonkitölkkejä tai -pakkauksia, lahjapaperia, kovakantisia kirjoja, tapettia tai tupakkapaperia. Paperinkeräykseen toimitettuja paperinippuja ei pidä myöskään sitoa kiinni narulla, sillä sidotut niput eivät hajoa siistausprosessin ensimmäisessä vaiheessa paperitehtaalla, vaan sidottu nippu joutuu hylättynä jakeena kaatopaikalle.

Kierrätyspaperin käyttö

Ruskeita paperikasseja ei pidä laittaa paperinkeräykseen, sillä ruskea väri pahvissa tai paperissa tulee paperikuidun väristä, eikä se vaalene, kun keräyspaperista pestään painoväri eli paperi siistataan, ennen kuin siitä valmistetaan uutta sanomalehtipaperia. Myöskään lahja- ja käärepaperia ei saa laittaa paperinkeräykseen, sillä lahjapaperit voivat olla raaka-aineeksi kelpaamatonta folio- tai alumiinipaperia, tai ne voivat sisältää teippejä, tarroja ja painovärejä. Paperinkeräyksen sijaan ne voi laittaa energiajätteeseen.

Paperinkeräystä Suomessa on tehty jo 1920-luvulta alkaen. Ensimmäisen suomalaisen keräyspaperin lajittelulaitoksen perusti Helsingin Länsisatamaan Kurt Pilack. Nykyään nimellä Paperinkeräys Oy tunnettava paperin keräämistä ja raaka-aineen hankintaa varten perustettu yritys Jätekeskus Oy syntyi vuonna 1943. Vuodesta 1947 paperinkeräys järjestettiin palkkioperusteisesti lukuisten asiamiesten kautta. Asiamiehet maksoivat keräyspaperista kilomäärän mukaan rahapalkkion ja arvoseteleitä, joilla saattoi ostaa edullisesti koru- ja käyttöesineitä, kuten pöytähopeita, kelloja ja koruja.

1960-luvulla muun muassa useat partiolaisjärjestöt hankkivat varoja toimintaansa keräämällä paperia. Myös maaseudun kansakouluihin saatiin hankittua tuolloin ensimmäiset televisiovastaanottimet koululaisten paperinkeräyksellä.  Suomen Punainen Risti osti vuonna 1965 seitsemän ambulanssia Sallasta Inkeroisiin kulkeneen paperijunan lahjoituspaperilla. Tuolloin Suomen ainoa kierrätyspaperin käsittelylaitos sijaitsi nykyisin Kouvolaan kuuluvassa Inkeroisissa. 1970-luvun alkupuolella luovuttiin paperinkeräyspalkkiosta.

Paperi kiertää Suomessa hyvin

Suomessa kerätään vuosittain noin kolme neljäsosaa käytetystä paperista, mikä tarkoittaa vuosittain noin 750 000 tonnia keräyspaperia, joka kattaa paperiteollisuuden tarpeista noin viis prosenttia. Paperikuidun voi kierrättää kolmesta viiteen kertaan. Keräyspaperista voidaan valmistaa sanomalehti- ja luettelopaperia sekä niin sanottua pehmopaperia, eli WC- ja talouspaperia. Suuret määrät vaaleaa toimistopaperia täytyy lajitella paperinkeräyksessä erikseen, sillä se on sanomalehtipaperin valmistuksessa arvotonta kuitua. Toimistopaperi on lujuudeltaan heikkoa toimistosellua, jossa on liikaa täyteaineita, eikä papereiden joukossa olevien lasertulosteiden painoväri irtoa kunnolla siistauksessa. Siksi toimistopaperi hyödynnetään pehmopaperiksi.

Kartonki ja pahvi

Kartonkia ja pahvia ei saa laittaa paperinkeräykseen. On laskettu, että nelihenkinen perhe tuottaa vuositasolla noin 80 kg jätettä kartonkina ja pahvipakkauksina. Taloyhtiöiden roskakatoksissa on usein kartonginkeräysastiat, mutta kartonkia voi toimittaa myös useiden kauppakeskusten pihojen keräyspisteissä oleviin kartonginkeräysastioihin. Kartonginkeräysastioiden lisäksi monessa paikassa on myös maito- ja mehutölkkien keräyspiste sekä oma astia aaltopahville, mutta näiden puuttuessa kyseisiä jätteitä voi toimittaa myös kartonkikeräykseen.

Kartonkikeräykseen toimitettavan jätteen on oltava puhdasta kartonkia tai pahvia. Sinne kelpaa esimerkiksi aaltopahvi, kartonkitölkit, kuivat ja puhtaat kartonkipakkaukset, paperipussit- ja kassit, pizzalaatikot, kertakäyttöastiat ja askartelukartongit. Muista, että kartongin on oltava puhdasta, eikä sen mukana saa olla esimerkiksi rasvaisia ruoantähteitä. Pakkaukset täytyy taitella litteiksi ja sileiksi. Kartonkipakkauksissa mahdollisesti olevia niittejä tai teippejä ei tarvitse poistaa erikseen, ellei niiden määrä ole poikkeuksellisen suuri.

Pahvipakkaukset vievät runsaasti tilaa kierrätysastioissa. Ylimääräisen pahvijätteen määrää voi vähentää itse esimerkiksi kyselemällä käytettyjä pahvilaatikoita kaupoista muuton yhteydessä. Niitä on yleensä helposti saatavilla ja näin välttyy uusien laatikoiden ostamisen tarpeelta.